Viime viikolla saapuivat kauppoihin kaikki joulujutut, kuten suklaat ja joulukalenterit. Aina ne ovat tainneet näin ajoissa tulla, mutta vasta tänä vuonna jotenkin havahduin siihen, että aika ajoissa sitä tässä todella ollaan. Kai kohta alkaa telkkaristakin jo joulumainoksia pukata. Viime vuodelta muistan, että Nissen ainakin näytti ensimmäisiä joulumainoksia jo lokakuun puolella. Kyllä leuka loksahti auki silloin, kun telkkarista alkoi yhtäkkiä joulumusiikki soida. Lokakuu on minusta kuitenkin vähän liian aikainen semmoiseen. Mielummin sitten vasta marraskuun lopulla.

Noin, pieni avautuminen tähän alkuun. Ja sitten asiaan. Prismassa siis lauantaina asioin ja paperitarvikeosastolta vihkoa itselleni hain. Siellä sitten kuvakalenterit silmiin osuivat. Päätin niitä hieman ihailla, kunnes mieleen iski ajatus siitä, että tässähän voisi samalla itselleen kalenterin osaa. Mulle ei nimittäin joulua ilman kuvakalenteria tule, olkoonkin ikää jo tämän verran. Aika monena vuonna olen ollut myöhässä kalenterin oston kanssa ja kaikki kivat vaihtoehdot ovat menneet. Niinpä siis nappasin kärryyn sen hauskimman näköisen ja onnellisena kassalle suuntasin. Ja vaikka nyt tuntuu, että ikuisuus on siihen kun ensimmäisen luukun saa avata, niin kokemuksesta tiedän, että oikeasti se on jo aivan pian.