Tänään (tai tarkemmin ottaen oikeastaan eilen) katsoimme sitten siskon kanssa Joulu Ankkalinnassa DVD:n. On se hassua kuinka monta kertaa nähdystä tarinasta voi joka kerta löytää uusia puolia ja ajatuksia.

Illalla kävimme koko perhe Kauneimmat joululaulut-tapahtumassa. Kirkko oli aivan täynnä ja auton sai jättää parkkiin kauas. Hyviä lauluja saimme laulaa ja kuunnella myös muiden esityksiä. Tapahtuman kruunasi Maa on niin kaunis, joka laulettiin kirkon pihalla lumisateessa.

On se ihanaa, kun kerrankin tulee kunnolla valkea joulu eikä sitä tarvitse jännittää. Säätiedotuksiakin katselee nyt oikein mielellään, kun ne lupaavat pakkasta tänne Etelä-Suomeenkin. Ja jos vielä joskus saataisiin ne hanget korkeat nietoksetkin tänne.

Kotona kirkosta tultuamme nautin kuumasta glögistä, takkatulesta ja maistelin myös Olvin glögisiideriä. Olihan se ihan ok, mutta mielummin juon kyllä glögini ihan glöginä.

Nyt tässä yöllä kirjoittelin äsken joulukortteja ulkomaille Postcrossingin myötä. Joulun jälkeenhän ne vasta perille ehtivät, mutta haluan silti lähettää ihmisille joulukortteja.

Ja nyt tässä kirjoittelen tätä samalla kun kuuntelen Radio Suomea. Sielläkin soitetaan jo oikein urakalla joululauluja. Mutta eihän tässä olekaan enää kuin neljä yötä jouluun. Hui! Mihinkä tämä joulukuu on taas kadonnut? Miten se odotus silloin pienenä tuntui niin pitkältä, kun nyt aika kulkee kuin siivillä?